Überherkulliset cannelonit

Tänään ruokakaupassa harhaillessani päädyin ostamaan jotain sellaista mitä en ole ikinä ennen ostanut - nimittäin canneloneja. Eräs koulukaverini jokin aika sitten sanoi tehneensä todella hyviä canneloneja ja siinä makaronihyllyjen välissä pohdiskellessani huomasin canneloni paketin. Tutkin hieman takakannessa olevaa ohjetta ja päätin - tänään kokeillaan jotain uutta!

Ja todellakin kannatti! Vaikka hieman vaivalloista ne cannelonit on täyttää, mutta kyllä tuli superüberhyviä! Pohja reseptinä toimi paketin takakannen resepti, joka itseasiassa löytyy netistäkin - täältä. Mutta kuten tavallista, muokkasin siitä omaan makuun sopivan version.

Überherkulliset cannelonit:

n. 14 kpl canneloneja (mahtuu juuri nätisti laakeeseen uunivuokaan)

Jauhelihakastike-täyte:

Ready to eat!

400g jauhelihaa
1 sipuli kuutioituna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 porkkana raasteena
n. 2 dl vettä
1 lihaliemikuutio
loraus Rainbow Tex Mexican Chunky salsa hot
pippuria
suolaa
pizzamaustetta (basilika, oregano..)
jokusen verran juustoraastetta (unohdin kyllä itse laittaa, mutta ensi kerralla ehkä muistan)

Päälle:

2 dl ruokakermaa
loput Rainbow Tex Mexican Chunky salsa hot
100 g juustoraastetta

Itse aloitin pilkkomalla ensin sipulin, valkosipulin, chilin ja raastamalla porkkanan. Sitten ruskistan jauhelihan, heitän edellä mainitut sekaan, lasillinen vettä ja mausteita. Niin ja se juustoraaste, jos muistaa.

Kun kastike on hieman porissut siinä niin pois levyltä ja alkaa cannelonien täyttö. Itse pidin cannelonit toinen pää uunivuokaa vasten, ja täytin pikkulusikalla ja välillä tökin lusikan toisella päällä täytettä tiiviimmäksi. Kun olin saanut kaikki täytettyä oli ne nätisti rivissä uunivuoassa yhdessä kerroksessa.

Sitten vaan Chunky salsa hottia loraus cannelonien päälle sekä ruokakerma. Hieman levittelin tasaisemmaksi kerrokseksi salsan ja sitten vain juustoraaste päälle ja voilá!

Uunin olin laittanut kuumenemaan jo aikaisemmin 225-asteiseksi, joten sitten vain uunivuoka uunin alatasolle ja 20 minuutin päästä otin pois, koska juustonpinta oli jo hieman rusehtava.

Cannelonit fresh from oven!

Cannelonit menossa uuniin!

Maku oli taivaallinen ja juuri sopivan tulinen omaan makuuni. Ehkä olisi voinu heittää ne loput Chunky salsat siihen päälle, en nimittäin uskaltanut laittaa ihan kaikkea loppua siihen päälle - kun ajattelin että tulee liian hot hot, mutta ensi kerralla tiedän paremmin!


Nyt vaan kaikki muutkin kokeilemaan! Maistuvaa vaihtelua ruokalistaan!

Mokkapala katastrofi!

Sarjassamme "Kuinka onnistut mokaamaan superhelpot leivonnaiset" vuorossa tänään mokkapalat.

Idea kymppi toteutus nolla.

Piti siis tehdä mokkapaloja taloyhtiön syystalkoisiin. Kun kysyin eräältä ystävältäni, joka tuossa naapurissa asuu ja talkoisiin myös tulossa, että kelpaako mokkapalat oli vastaus: "Käy, kunhan ovat hyviä." Tästä minulle tulikin sitten kauheat paineet, ja päätinkin laittaa niin pohjaan kuin päälliseen sulaa suklaata.

Mutta niin, kaikki ei ihan mennyt kuin Strömssössä. Pohja onnistui mainiosti, korvasin kaakaojauheen sulalla suklaalla. Ainut mikä meni pieleen oli, että paistoin pohjan vahingossa 225 asteisessa uunissa, koska kuvittelin osaavani reseptin oikein ja pohja olikin sitten jo valmis 10 minuuttia uunissa oltuaan.

Ongelmat alkoivat, kun aloin tekemään päällystä. Ajatuksena oli laittaa sulaa suklaata + tomusokeria + vahvaa kahvia. Noh.. sulatin suklaan, lisäsin joukkoon nokareen margariinia - tässä vaiheessa vielä kaikki ok. Tein murukahvista vahvaa kahvia ihan pienen tilkkasen, jonka sitten laitoin tuohon suklaaseokseen. Ja kas kummaa suklaaseos muuttui oikein tönköksi ja iski paniikki! Äkkiä hieman vettä perään ja sain kuin sainkin sen taas ohuemmaksi. Lisäsin vielä tomusokeria ja hieman lisää vettä ja seos ainakin alkuun vaikutti ihan hyvältä. Noh, sitten aloin levittää seosta pohjan päälle ja mitä kävikään - seos jähmettyi ennekö olin edes ehtinyt sitä levittää kaikkialle ja se alkoi lähteä irti pohjasta kun yritin sitä levittää. Paniikki!

Loppujen lopuksi yritin vielä pelastaa tomusokeriseoksella, mutta ei ollut tarpeeksi tomusokeria.. Noh, sitten ei auttanut muu kuin kaapia koko päällinen pois varovasti ja nyt pitäisi rientää kauppaan hakemaan tomusokeria, että saisi tuohon sen päällisen. Kauhea sotku yhden mokkapala pellillisen takia!

Yllä mainittu tarina on siis, kuinka EI pidä tehdä mokkapaloja. Tehkää ne mielummin seuraavan ohjeen mukaan - ja pysykää siinä ohjeessa - muuten en anna takuita!

Mokkapala <3

Mokkapalat perusohje (pellillinen):

Pohja:

2 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vettä
4,5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kaakaojauhetta (tai n. 200g sulaa suklaata)
150 g sultatettua margariinia tai voita

Päälle:

200g tomusokeria
nokare sultatettua margariinia tai voita
vahvaa kahvia
strösseliä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata margariini, sekoita jauhot keskenään ja ota vesi valmiiksi esim. mitta-astiaan. Lisää muna-sokeri-vaahtoon ensin hieman jauhoseosta, sitten sulaa margariinia ja sitten vähän vettä. Toista laittamalla loput kaikista vaahdon sekaan. Sekoita tasaiseksi. Levitä korkeareunaiselle uuninpellille ja sitten vain uuniin 200 asteeseen noin. 15-20 minuutiksi.

Päällinen tehdään sekoittaen tomusokeri, hieman sulaa margariinia tai voita sekä hieman vahvaa kahvia makua antamaan. Tee seoksesta melko paksua, mutta kuitenkin levitettävää. Ripottele strösselit heti saatuasi päällisen levitettyä, että ne kiinnittyvät siihen eivätkä näin ropise pois.

Itsetehdyt "kananugetit"

Eilen päätin jo, että tänään kokkailen itsetehtyjä kananugetteja. Halusin syödä kanaa, mutta halusin tehdä jotain muuta kun perus kanakastiketta tms. Kananugetit on hyviä ja kaiken lisäksi helppo tehdä itse!

Valmiit kananugetit & SweetChili-kastiketta

Kananugetit:

kanaa

vehnäjauhoja

kananmunia

korppujauhoja

mausteita

paistamiseen rasvaa tai öljyä

Ensin kannattaa laittaa vehnäjauhot ja korppujauhot omille lautasille. Sitten rikotaan kananmunat esim. syvälle lautaselle ja sekoitetaan mausteet joukkoon.

Kananugetit valmiina paistoon!

Sitten kanasta viipaloidaan haluaman kokoisia paloja. Kannattaa ehkä hieman nuijia niitä paloja ohemmiksi, muuten paistamisessa pitää olla tarkkana ettei jää raaksi. Omani nimittäin olivat kovin paksuja joiltain kohdin, joten jouduin halkaisemaan niitä kesken paiston varmistuakseni, että ne ovat varmasti kypsiä.

Kun kanat on viipaloitu kierritetään kananpalat ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Ja sitten vain paistamaan runsaassa rasvassa tai öljyssä.

Sitten vain tarjolle SweetChili -kastikkeen kanssa!

EDIT 13.10.2012: On muuten parhaimmillaan tuoreena. Päällinen muuttuu pehmeäksi jääkaapissa.

Keinun rikkoja, eiku?

Unohdin tosiaan kertoa huvittavasta tapahtumasta, jonka koin lauantaina käydessäni vanhempieni luona. Päivä oli erittäin upea, aurinkoinen, ja oli aivan mahtava fiilis kuin istuin bussissa kohti "maaseutua". Vanhemmathan tosiaan asuvat vain 30km päässä, mutta kyllä se silti aika maaseutua vielä on tähän Espooseenkin verrattuna.

Tehtiin ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin sitten pihalle. Vanhemmilla on muutama omenapuu joiden alla oli hurjasti huonoksi menneitä omenoita ja joukossa joitakin syötäviä. Kerättiin sitten äidin kanssa niitä sieltä ja kompostiin meni noin 1½ kottikärryllistä huonoja omenoita. Hyviä omenoitakin tuli ihan kiitettävästi. Tuossa vieressä osa jäljelle jääneistä.

Kun omenat oli kerätty menin istumaan meidän vanhaan keinuun, joka muistaakseni isä rakensi siskolle nuorempana synttäri- tai nimipäivälahjaksi. En nyt tarkalleen muista. Istuin keinussa ja katselin kun äiti keräsi lehtiä. Noh siinä sitten istuskeltua (ja kuvailtuani itseäni) ja kastanjan piikikkäitä "hedelmiä" päätin hieman keinuakin sitten sillä keinulla.

Mietin siinä mielessäni, että hyvin on tämäkin keinu kestänyt, ja mietin että toivottavasti ei nyt mene rikki. (Lähinnä siis lahon puun takia tms.) Onneksi en keinunut kauhena kovaa, sillä hetken päästä mätkähdin maahan :( Keinun ketju petti. Siinä sitten makasin maassa ja jotain taisin kirotakkin, kun isä tulee kulman takaa katsomaan mitä ihmettä oikein tapahtuu. Noh, siinä sitten nousen maasta ja tietenkin juuri se käsi, jossa minulla tuo jännetupentulehdus on oli kovin kipeä pikkusormesta ja nimettömästä. Lähinnä sen takia, että ne hiertyi metalliin ja puuhun pitäessäni kiinni siitä metalliketjusta. Onneksi seuraavana päivänä ei ollut enää kipeä ja vain mustelma sormessa muistutti tapahtuneesta.


Mutta tosiaan, isä tuli sitten katsomaan mitä oli tapahtunut ja otti sen metalliketjun maasta ja tutkii sitä ihmeissään. Toteaa hetken päästä, että itseasiassa se oli se metallikoukku, joka siihen puuhun on ruuvattu, joka oli mennyt poikki! Siinä oli kyllä ihmettelemistä ja olo tuntui kovin painavalta, jos kerta metallikin katkeaa allani! Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta tästä tulen varmaan kuulemaan hyvin hyvin hyvin kauan.

Illalla isä sitten alkoi keittelemään omenoita soseeksi ihan älyttömän suuressa kattilassa. Tarkoitus oli tehdä lettuja ja syödä niitä omenasoseen kera, mutta sen tekemisessä kesti turhan kauan. Syötiinkin siis minun tekemiäni lettuja ihan vain hillon kera ja hyviähän ne niinkin oli! :) (Hieman epämuodostuneita ja pieniä, mutta eihän sillä ulkonäöllä niin väliä, kunhan ovat hyviä!)

De Quervain

Kävinpä taas uudestaan lääkärissä, kun ranne edelleen kipeä. Jännetulehdus ja tarkemmin vielä De Quervain tauti. Kortisonipiikin sai käteen ja nyt pitäisi sitten pitää käsi kunnolla levossa. Kirjoittaminen on tällä hetkellä hieman hankalaa, joten tuskin pitkää postausta tänään kirjoittelen.

Eniten tässä harmittaa se, etten pääse seinäkiipeilemään. Olin niin innoissani, kun tuossa joku aika sitten käytiin taas kokeilemassa, että nyt alan käymään useammin. No, ehkä se kiipeily oli osa syynä siihen, että tämä jännetulehdus pitkittyi...

Harmittaa myös, etten pysty pyöräilemään eli on pakko kävellä kaikkialle. Toivotaan, että tämä nyt tästä helpottuisi ja, että muutaman viikon päästä kaikki olisi ohi. (Tätähän toivoin, jo kaksi viikkoa sitten..)

Mutta nyt sänky kutsuu houkuttelevasti pitkän ja raskaan päivän jälkeen.


EDIT: 18.10.2012

Muutaman päivää oli käsi tunnoton siitä kohdin mihin tuo kortisonipiikki laitettiin. Sen jälkeen vielä muutaman päivää söin tulehduskipulääkettä, koska käteen sattui. Voisi sanoa, että noin viikko ja koko rannekipu oli historiaa!

Syksy

Ah, että syksy onkin niin ihanaa aikaa! Aurinko paistaa, maailma on kirjavana vähitellen kellastuvien ja punertuvien lehtien ansiosta. Ulkona tuoksuu upealta, pudonneilta lehdiltä, kostealta mullalta ja maalta. Ja niinä päivinä kun aurinko on pilvessä ja sataa vettä, ne kaikki tuoksut vahvistuu ja märät lehdet tuoksuu taivaalliselle.

Harmi, että syksy on vain kerran vuodessa. Syksy on vuodenaikana mielestäni paras. Ilmassa on kesän viimeiset tuulahdukset ja samalla talven tuntua. Ei ole enää liian kuuma, muttei turhan kylmäkään ja lenkille voi rientää jo aikaisemmin. Ilta pimenee nopeammin ja on ihana katsella katuvalojen valossa hohtavia keltaisia, punaisia ja oransseja puusta pudonneita lehtiä. Illalla lenkille lähtiessä voi nauttia kuun valosta ja tähtien tuikkeesta, muttei kuitenkaan tarvitse vielä tarpoa lumessa.

Vaikka joinain päivinä on pimeää ja sateista, on ne sitä seuraavat aurinkoiset päivät kaiken sen pimeyden jälkeen jotain niin upeaa ja rauhoittavaa. Näinä sateisina ja harmaina päivinä on mukava köllähtää sängylle lukemaan kirjaa tai katsoa elokuvia. Silloin tajuaa, ettei joka päivä tarvitse olla menossa - ja että joskus on hyvä vain hetki olla omissa maailmoissa neljän seinän sisällä.

Syksy Espoossa

Harmittaa hieman, etten päässyt tänä vuonna käymään Fagervikkiin. Fagervik on niin upea syksyllä, kun vaahteran lehdet alkavat muuttamaan väriään ja tippumaan maahan värjäten koko tienoon upeilla raikkailla väreillä.

Harmi, että kohta lehdet ovat kaikki tippuneet ja maailma muuttuu harmaaksi ja tylsäksi, kunnes talvi tulee ja peittää kaiken valkoiseen huntuunsa. Jotenkin vain tällä hetkellä tuntuu siltä, että talvi tulee taas myöhässä.

Jännetupentulehdus ja omenapiirakkaa koko pellillinen!

On se aina niin hauska lääkärissä, kun tietää jo valmiiksi mikä on vikana. Ollut nyt kolme viikkoa kipeänä vasen ranne ja nyt loppuakohden tuntui välillä, että ranne menee paikoiltaan. Nyt sitten vihdoinkin jaksoin mennä lääkäriin, joka totesi sen mitä oltiin äidin kanssa jo epäiltykkin eli jännetupentulehdushan se. Laittoi mulle sitten siteen kouraan ja respetin tulehduskipulääkkeeseen. Onneksi opiskelijana ei tarvitse maksaa mitään noista lääkärikäynneistä. Tämä on yksi asia minkä takia pidän Espoosta!

Pitäisi pitää käsi levossa ja mitäs minä keksinkään tehdä heti kun kotiin pääsin - no omenapiirakkaa. Hieman oli vaikeaa levittää taikina pellille, kun oli vain yksi käsi käytössä, mutta onnistuin kun onnistuinkin! Syy miksi aloin tekemään omenapiirakkaa oli tarve päästä eroon omenoista, jotka seissyt jo onkin aikaa tuolla keittiön oven suussa.

Ohjeena käytin samaa Mehevän omenapiirakan ohjetta, josta aijempi blogikirjoitus. Mutta tietenkin, koska tein pellillisen tein pohjan kaksinkertainen. Ja muistin jopa laskea, että omenoita meni se 10 kpl.

Tältä näytti ennen uuniin laittoa:

Tältä näytti uunista tultua:

Edit: Maistettuani tuota piirakkaa sanoisin, että 1½ kertainen taikina voisi olla ehkä hieman parempi tuohon pellilliseen. Omasta mielestäni hieman liikaa pohjaa tässä kaksinkertaisessa.

Vadelma-Sacherkakku

Otetaanpa uusiksi! Elikkäs kaveri vietti syntymäpäiviään maanantaina ja, koska meillä valitettavasti oli myös kokous päätin yllättää kaverini kakulla. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tekemään Vadelma-sacherkakun.

Oikeastihan Sacherkakun väliin tulee aprikoosimarmeladia, mutta koska itse en aprikoosista välitä ja appelsiinille olen allerginen päädyin laittamaan väliin vadelmahilloa - joka ainakin omasta mielestäni sopi tähän erittäin hyvin! Harmikseni unohdin ottaa kuvan miltä kakku näytti sisältä, mutta onneksi muistin ottaa kuvan itse kakusta.

Reseptin tähän Sacherkakkuun löysin kirjasta Maailman ihanimmat leivonnaiset: Suolaiset ja makeat herkut 15 maasta (Gummerrus). Sain kirjan vuonna 2011 joululahjaksi isältäni enkä ole mielestäni tähän päivään mennessä tehnyt sieltä mitään, joten oli jo aikakin! Tässä vielä tuo resepti, koska osoittautui erittäin onnistuneeksi.

(Vadelma-)Sacherkakku

Pohja:

6 munaa

200g suklaata

150g marg. tai voi huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2½ dl vehnäjauho

Kostutus:

1dl vahvaa kahvia

1 rkl tomusokeria

¼ dl konjakkia

Täyte:

vadelmahilloa

Kuorrutus:

1½ dl kermaa

200g suklaata

1 rkl marg. tai voi

Valmistele irtopohjavuoka, joko laittamalla sen pohjaan ja reunoille leivinpaperia tai voitelemalla ja jauhottamalla.

Pohja:

1. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
2. Laita suklaa sulamaan vesihauteeseen, kun suklaa on sulaa ota sivuun jäähtymään.
3. Vaahdota sillä aikaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pienissä erissä samalla vatkaten.
4. Vaahdota sitten rasva ja lisää joukkoon keltuaiset sekä vähän jäähtynyt suklaa.
5. Kääntele valkuaisvaahto varovasti suklaaseokseen.
6. Siivilöi lopuksi jauhot ja kääntele taikina varovasti tasaiseksi.

Paisto: Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa uunin alatasolla noin 40-45 minuuttia. Kokeile puutikulla kakun kypsyys, jos tikkuun ei tartu enää taikinaa on kakku kypsä. Annan kakun jäähtyä vuoassa.

Kakun kasaus:

1. Halkaise kakku kolmeen osaan.
2. Kostuta kakkupohjat kahvi-konjakkiseoksella kokoamisen edetessä. (Kannattaa laittaa reilusti, koska muuten kakkupohjat jää kuiviksi.)
3. Levitä kerrosten väleihin reilusti vadelmahilloa ja lopuksi kerros hilloa myös kakun päälle ja reunoille.

Kuorrutus:

1. Kiehauta kerma kattilassa ja lisää paloiteltu suklaa.
2. Hämmennä, kunnes suklaa sulaa.
3. Lisää rasva ja nosta kuorrutus sivuun jäähtymään.
4. Kaada kakun päälle ensin noin neljäsosa kuorrutuksesta ja tasoita.
5. Nosta kakku kylmään ja annan ensimmäisen kuorrutuskerroksen jähmettyä.
6. Kaada sen jälkeen loput kuorrutuksesta kakun päälle ja tasoita.
7. Anna kakun tekeytyä kylmässä mielellään seuraavaan päivään.

Koristelu:

Tee suklaakoristeet sulattamalla suklaata muovipussissa mikrossa ja pursottamalla leivinpaperin päälle esim. siksakkia tai sekalaista koukeroa. Kun suklaa on jähmettynyt voit nostaa koristeet kakun päälle ja sivuille haluamallasi tavalla. Ohjeista suklaakoristeisiin löytyy esimerkiksi Kinuskikissan blogista.

Mehevä omenapiirakka

Eräs koulukaveri sattui tänään kyselemään ohjetta omenapiirakkaan, jota vein tuossa pari viikkoa sitten kouluun. Tykkäsivät siitä kovasti juurikin sen takia, että piiras oli todella mehevää.

Nyt kun jouduin kirjoittamaan ohjeen koneelle niin ajattelin, että miksipä en laittaisi sitä samantien tänne. Resepti on kirjasta Kotiruoka (Otava).

Mehevä omenapiirakka

Pohja:

100g marg. tai voita

¾ dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

1 dl grahamjauho

1½dl vehnäjauho

Täyte:

(5-7kpl) omenoita

½-1 dl sokeria

1½tl kanelia

Muruseos:

50g marg. tai voita

½ dl sokeria

1 dl vehnäjauho

Pohja: Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää jauho-leivinjauheseos. Sekoita taikina lusikalla nopeasti taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin matalan piirasvuoan pohjalle (ja reunoille).

Täyte: Viipaloi omenat ja levitä ne kauniisti pohjan päälle. Ripottele sokeri ja kaneli omenoiden päälle.

Halutessaan voi täytteen päälle vielä laittaa muruseoksen: Sekoita keskenään jauhot ja sokeri. Sulata rasva. Sekoita sulanut rasva vähitellen jauho-sokeriseokseen kevyesti sekoittaen, jolloin pitäisi syntyä murua. Levitä muruseos omenoiden päälle.

Paisto: Paista uunin alatasossa 200 asteen lämmössä 25-30 minuuttia.

HUOM!

Pohjan grahamjauhot voi korvata vehnäjauhoilla, mutta grahamjauhot antaa mukavasti makua. Itse laitan taikinan vain piirakkavuoan pohjalle, en lainkaan reunoille.

Muruseoksen sulanut rasva kannattaa lisätä vähitellen, koska ainakin itselläni kävi niin, että tuolla määrällä rasvaa tuli muruseoksesta ihan muuta kuin murua, jota sitten jatkoin jauhoilla. Rasvaa siis tuskin tarvitsee tuota 50 grammaa.


EDIT 4.10.2012: Tuli muuten mieleen eräästä toisesta omenapiirakkareseptistä, että jos haluaa tästä vielä maukkaampaa, omenaisempaa ja kosteampaa niin kannattaa levittää pohjan päälle omenasosetta ennenkö latoo omenat paikoilleen! Tule ihan supersupersuper hyvää!

Omenoita, omenoita!!

Näimmä tästä blogista on tullut aikamoinen leipomisblogi ja tästä voikin arvata mitä tämäkin blogikirjoitus sisältää.

Kävin eilen vanhempien luona niin samalla matkaan lähti pari ämpärillistä omenoita. Pari kattilallista omenoita tuli sitten keiteltyä omenasoseeksi - yksi eilen ja toinen tänään. Eihän siitä paljoa sitä sosettä tule, mutta sainpahan pakkaseen sen viisi 0,3 litraista pakaseterasiaa omenasosetta.

Tänään sitten piti kehittää lopuille omenille käyttöä ja päädyinkin tekemään Omeastruudelin.

Koska tein sitä ensimmäistä kertaa, ei se ihan onnistunut kuten piti, mutta hyvää siitä kuitenkin tuli. Ohjeena käytin Pirkan sivuilta löytyvää Omenastruudeli ohjetta. Taikinan tein ohjeen mukaan, mutta täytteeseen laitoin vain loput omenat viipaloituna, sokeria, kanelia, korppujauhoja ja mantelirouhetta, joka oli jäänyt Runeberginkakun leivonnasta yli.

Kaluitsin taikinan niin ohueksi kun uskalsin, mutta silti se vissiin jäi turhan paksuksi kun siitä tuli kova. Sisällä omenat olivat todella ihanan pehmeitä, mutta kuoresta tuli liian kova. Laitoin kuoren päälle käsillä hieman kylmää vettä, jos sillä saisi sitä kuorta hieman pehmenemään. Erittäin hyvää tuosta struudelista tuli ja ensi kerralla tiedänkin sitten kaulia taikinasta vieläkin ohuemman.

Pitääkin käydä hakemassa lisää omenoita ensi viikolla ja käydä kaupassa ostamassa lisää pakaserasioita. Saa kunnon omenasose varaston talvea varten!

I did it!

Väsynyt, mutta onnellinen ja aivana mahtava fiilis!

Tein jotain mitä en todellakaan odottanut. Juoksin Midnight Runin (10km) aikaan 1h 7min 17sec (Edit: Sykemittarin aika ja virallinen aika olivat täsmälleen samat! :D)! Menin siis 3 minuuttia kovempaa kuin mikä oli tavoite, 9 minuuttia kovempaa kuin 14.8. ja 11 minuuttia nopeammin kuin Naisten Kympillä 2011. Turhaa siis jännitin ja tein asiasta isomman haloon kun oli tarvis! Hyvinhän se meni!

Huomasin jo 8km kohdalla, että kello näyttää 53 minuuttia - olin hetken todella hämmästynyt ja sitten tajusin alkaa hieman vielä kirimään vauhtia. 9km kohdalla lähdin kunnolla kirittämään, mutta ehkä noin 9,5km kohdalla happi meinasi loppua. Otin siis hieman rennommin ja jätin superhyper loppukirin ihan siihen maalisuoralle. Juoksin maalisuoran kuin pieni gaselli!

Maaliin tulon jälkeen meinasin pyörtyä, mutta onnistuin pysymään pystyssä ja menemään siskon luokse tapaamispaikalle, jossa siskolta sain sitten lämmintä päälle ja juotavaa. Siinä vaiheessa tajusin, että ajanottosiru olikin vielä jalassa, joten vaatteiden vaihdon jälkeen hölkkäsin vielä takaisin maalialueelle ja kävin heittämässä sirun sinne.

Jotenkin on vieläkin todella vaikea käsittää kuinka juoksin niin kovaa! Näimmä joukossa tyhmyys tiivistyy tai siis juoksutahti koventuu. Jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että juoksisin samaa vauhtia peruslenkkipolulla.

Vettähän tosiaan satoi ihan helvetisti kun seisottiin siellä odottamassa juoksun alkua, ja olin ihan litimärkä kun vihdoin tuli meidän viimeistenkin aika lähteä juoksemaan. Olin lähtöryhmäni 6A ensimmäisten joukossa ja saimmekin jo hetken päästä 5A ryhmän kiinni. Sade heltisi juoksun ajaksi ja alkoi kehokin mukavasti lämmitä siinä kolmen kilometrin paikkeilla. Puolen välin jälkeen alkoi hieman pistää alavatsaan, mutta sekin onneksi meni ohi.

Sisko oli kannustamassa n. 8 km kohdalla, mutta vaikka yritin katsoa jos näkisin siskon niin ei sattunut minun silmään. Sisko kuitenkin spottasi minut ja yritti heilutella ja huudella, mutta enhän minä mitään kuullut kun kuuntelin musiikkia ja keskityin kuitenkin niin tiiviisti juoksuun. Maaliin tullessa ei tosiaan enää satanut ja pystyin helposti vaihtamaan kuivaa ja lämmintä päälle.

Täytyy sanoa, että Midnight Run oli aivan mahtava kokemus ja todellakin lähden ensi vuonna taas mukaan - toivottavasti nopeampaan lähtöryhmään!

Nyt tämä väsynyt, mutta todella onnellinen neiti lähtee hieman venyttelemään ja sen jälkeen unten maille. Huomenna pitäisi lähteä Lintsille kavereiden kanssa, mutta täytyy kyllä katsoa aamulla millainen on fiilis, että jaksaako sitä - varsinkin jos sataa taas vettä. En haluaisi kuitenkaan tulla heti taas kipeäksi.

It's almost the time...

Ou nou! "Mihin mä olen taas itseni ilmoittanut??" kysyy joku päässäni.

Nyt alkaa jänskättää ja tulemaan sellainen fiilis, että onko musta siihen! Tiedän, että pystyn siihen - olenhan ennenkin juossut kymmenen kilometriä ja vaikka kuinka usein viiden kilometrin matkoja. Ja intervalleina jopa 7km aikaan 44min, mutta silti! Varsinkin nyt kun saanut juuri nuhan melkolailla hoitoon niin pelkään, että saan jonkun super flunssan. Tahdonvoimastahan tässä periaatteessa on kyse, mutta jaiks!

Röörit on kutakuinkin auki ja aamulla yskitty kaikkea mukavaa kurkusta. Teetä ja kuumaa mehua lipitetty, hengitetty Vicks VapoRubbia, syöty menthol & eucalyptuksen makuista purkkaa ja pidetty lämmintä päällä. Niin ja särkylääkettä vedetty kuurina ja vitamiinejä. Eli kaikki mahdollinen on tehty tän nuhan paranemiseksi ja pahemman flunssan estämiseksi.

Ongelmana on se, että ulkona sataa vettä! Aivan, vettä! Ihanteellinen juoksusää - mutta vain silloin jos lähdet kotoa lenkille ja pääset suoraan lenkiltä sisälle lämpimään ja suihkuun. Ei siis todellakaan hyvä kilpailusää! Varsinkin kun Midnight Runilla ei tarjota pukeutumistiloja - ainoastaan vaatteidensäilytystä, jonka tänä vuonna hoitaa sisko, joka ei päässytkään osallistumaan yllättäen iskeneen polvivamman takia.

Pukeutuminen Midnight Runille on näin sadesäällä super hankalaa, koska Midnight Runin säännöissä sanotaan, ettei juoksupaitaa saa peittää eli kaikki ylimääräinen vaatetus tulee laittaa sen alle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei juoksutakkia voi laittaa päälle estämään pahimpia viimoja vaan joudun turvautumaan pitkähihaiseen juoksupaitaan, jonka päällä sitten tämä Midnight Run juoksupaita. Toivottavasti olen väärässä ja tuo kombinaatio on riittävä. Ja tietysti jalkaan tulee Niken pitkät juoksuhousut, jotka ovat onneksi hieman paksummat niin ei pitäisi jalkoja ainakaan alkaa paleltaa.

Ehkä teen kärpäsestä härkäsen, mutta kyllä tämä Midnight Run jännittää enemmän kuin Naisten Kymppi 2011.

Mössykkää

Nyt on Midnight Run 2012 paita ja ajanottosirut haettu ja toivon todellakin, että tämä pirullinen nuha olisi lauantaihin mennessä kaikonnut taivaan tuuliin. Harmittaa aika rankasti, jos en pysty osallistumaan, varsinkin kun tuota Midnight Runia ei pysty mitenkään perumaan tai siirtämään osallistumistaan jollekkin muulle. Jäi jo keväällä Naisten Kymppi väliin marssimurtuman takia. Samalla kävin myös Bijou Brigettessä tutkimassa itselleni synttärilahjan, koska sain ystävältäni 20 euron lahjakortin sinne. Mukaan lähti kaksi ihanaa kaulakorua. :) 

Sitten lähdinkin kohti Järvenpäätä Mummulaan. Vietettiin vähän jälkijunassa synttäreitäni, kun Mummu ei tosiaan silloin viime viikolla päässyt tänne tulemaan. Käytiin ihan ensimmäiseksi syömässä Rossossa, joka oli aikamoinen pettymys! Palvelu oli todella huonoa!

Ensinnäkin juomia ei tuotu pöytään vaan kun päätimme ottaa vettä sanoi tarjoilijatar, että tuolta saa ja osoitti johonkin taaksemme (eikä sieltä edes sitä vettä saanut vaan ihan muualta). Sitten saimme ruokalistat (lounas ja ala carte). Itse valitsin lounaslistalta Lasagnen ja Mummu otti pitsan.

Ruokaan kuului salaattipöytä, joka oli ihan olematon! Yksi tavallinen salaatti, tonnikalapastasalaatti ja appelsiinin lohkoja, niin ja leipää. Kun on tottunut yleensä Rossoissa kunnon raastepöytään niin tuli kyllä hieman yllätyksenä.

Ruoka tuli nopeasti, mutta pettymus oli suurin kun katsoin alas lautaselle. Lasagnepala oli todella pieni isolla lautasella - vähän niinkuin olisin saanut lastenannoksen. Onneksi Mummun pitsa oli iso ja tunki sitten minulle siitä muutaman palan, kun ei itse jaksanut syödä ja ehkä huomasi myös, sen että minun annokseni tosiaan oli ihan minimaalinen. Lasagne oli kyllä hyvää, mutta ei sillä pikku ruikulipalalla kyllä olisi nälkä lähtenyt. Mummun pitsa oli todella hyvää, siinä oli artisokkaa ja paprikaa, ja jotain muutakin. Toistamiseen en tule kyllä Järvenpään Rossoon menemään ellen sitten ota pitsaa. Kun ei näimmä noista ruoka-annoksista tiedä.

Sitten Mummu yllätti minut synttärilahjalla - menimme Pentikin myymälään ja sain valita sieltä ihan mitä vain. Valinta oli vaikea ja pyörittiinkin siellä kaupassa varmasti yli puoli tuntia ja välillä käytiin viereisessä Marimekon tavaroita myyvässä liikkessä, josko sieltä löytyisi jotain kivaa. Lopulta päädyin Vanilja sarjan isoon laakeaan tarjoilulautaseen, kun huomasin tuossa synttärien aikaan, ettei tosiaan ole tarpeeksi noita tarjoiluastioita.

Mummu olisi tietenkin halunnut antaa minun valita muutakin, mutta sanoin tiukan EIn. Maksoihan tuo tarjoilulautanen pelkästään 44 euroa! Mielestäni ihan riittävä synttärilahja, varsinkin kun en odottanut mitään lahjaa.

Kun lahja oli valittu mentiin takaisin Mummun luokse "mössykälle". Sanotaan kakkua, jossa on marjoja mössykäksi :) Sen jälkeen oli kyllä massu ihan täynnä! Sitten katsottiin taas kuinka sillä tietokoneella ne laskut maksettiin ja hyvinhän se jo meni.

Sitten tulikin jo aika lähteä kotiin. Nuhaisena kun on liikkellä ollut niin alkoi jo hieman väsyttämään ja mieli teki kotiin sänkyyn röhnöttämään. Kaiken kaikkiaan todella mukava päivä ja toivottavasti nyt saisin tämän nuhan pois - en kestä enää olla juoksematta!

Suklaamoussekakku vol. 2

Tällä kertaa tein suklaamoussekakkuun erilaisen pohjan kuin viimeksi. Pohjaksi tein kääretorttupohjan, jossa tietenkin Van Houten kaakaojauhetta. Koska halusin pohjasta pyöreän olin ovela ja tein pohjat pyöreään piirakkavuokaan.

Kääretorttupohja piirakkavuoassa:

2            munaa
0,75 dl   sokeria
0,25 dl   Van Houten kaakaojauhe
0,5 dl     perunajauho
0,5 dl     vehnäjauho
0,5 tl      leivinjauhe

Suklaamoussen tein samalla ohjeella kuin viimeksi eli Kakkuateljee Pionilaakson ohjeen mukaan:

175 g tummaa suklaata
0,5 dl vahvaa tai appelsiinimehua
2 liivatelehteä
2 keltuaista
2 valkuaista
2,5 dl kermaa
2 rkl sokeria

1. Sulata suklaa.
2. Liota liivatteita kylmässä vedessä ja liota ne kuumaan kahviin.
3. Sekoita kahvi-liivateseos sulaan suklaaseen.
2. Lisää keltuaiset edellisiin.
3. Vaahdota valkuaiset.
4. Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla.
5. Sekoita vaahdot suklaaseokseen.

Sitten kokosin kakun pyöreään irtopohja vuokaa niin, että ensin yksi kääretorttupohja pohjalle, suklaamousse päälle ja sitten toinen kääretorttupohja päällimmäiseksi. Sitten vain jääkaappiin hyytymään.

Kakun viimeistelyyn käytin 3 dl vispikermaa, johon laitoin reilusti Van Houten kaakaojauhetta ja lisäksi tomusokeria antamaan makeutta. Kerman levitin taas rosoisesti kakun ympärille, jonka jälkeen laitoin juustohöylällä höylättyä suklaata kerman päälle reunoille ja päälle. Sitten vielä suklaaruusukkeet ja -lehdet ja voilá, valmista!

Ystävät kehuivat ainakin hyväksi ja ilmavaksi. Ihan sitä mitä itse ajattelin ei kakusta tullut, mutta kyllä se oli todella hyvää! Harmi vain, etten saanut kunnon kuvaa siitä miltä kakku näyttää sisältä, mutta toisaalta ei siinä näkyisi muutenkaan kuin suklaata, kun hyvän sulautunut yhteen nuo kaikki osat.

Ystäviä, kakkuja ja kukkia

 Täytyy sanoa, että olin aika (erittäin!) ylepä itsestäni ja siitä millaisia herkkuja sain aikaiseksi eilisiin synttärikutsuihin! Melkein kaikki ahmittiin pois ja aamuksi jäi sopivasti vähän voileipäkakkua ja suklaamoussekakkua.

Ystävät olivat kyllä todella impressed, mikä oli ihanaa! Voileipäkakustakin tykkäsivät - "täähän on hyvää!" (Taisivat hieman epäillä sen makua ;) )

Ilta jatkui Helsinkiin, jossa muutaman kaverin kanssa käytiin pelaamassa biljardia Corona Baarissa, josta sitten jatkoille uudistettuun Tivoliin juhlimaan. Tivoli on yksi omista lemppari seduloista ja eivät olleet onneksi pilanneet sitä vaan nyt se oli ehkä jopa parempi. Nyt sieltä löytyy enemmän rauhallisia ja hieman hiljaisempiakin nurkkauksia joissa toisen puheestakin saa selvää.

Kaikkeista parasta oli se, että pääsi autolla Helsinkiin, joten ei tarvinnut miettiä mitä kello ja milloin menee bussit. Ei kyllä oltu kuin kahteen asti, koska vissiin sitä on tässä sitten tultu niin vanhaksi, ettei vaan jaksa! Ehkä osa syynä oli tukala kuumuus ja jalkojen kiputila. Kotiin tullessa huomasin, että yksi vasemman jalan varpaista oli ihan veressä. :D Varsinainen prinsessa, joka palaa salaisilta tanssiretkiltään varpaat verille tanssittuna.

Ainiin! Käytiin ihan ensin Amarillossa yhdillä, kun odoteltiin kaverin kaveria (ja mun oli pakko päästä vessaan. :P ) Kun pyydettiin mulle alkoholiton drinkki, jossa ei ole appelsiinimehua, niin se baarimikko hetken oli ööhmm..., mutta sitten se teki todella hyvän drinkin! Siihen tuli ainakin jäämurskaa, fariinisokeria, limeä, ginger alea ja omenamehua. Ja oli todella hyvää!

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa eilisen olleen todella hyvä päivä ja oli aivan superüber ihanaa, kun sai vain hengailla kaverien kanssa ja pitää hauskaa.



Aika meni tosi nopeasti, varsinkin kun porukkaa tuli ja meni tunnin välein. Toisilla oli menoa ja toiset pääsi töistä vasta myöhemmin ja tulivat suoraan töistä herkuttelemaan.

Toivottavasti vierailla oli yhtä ihanaa kuin minulla!

Ja sain myös kauniita Gerberoita ystäväpojalta :) Valitsi kukat värin perusteella :) Oranssi on nimittäin yksi lempiväreistäni ja mä rakastan kukkia!

Makeaa ja suolaista

Tänään vuorossa oli huomisten kaverisynttäreiden leipomiset. Tarjolla huomenna on vadelmajuustokakkua, voileipäkakkua ja toivottavasti myös suklaamoussekakkua.

Makeaa:

Ensimmäisenä tein vadelmajuustokakun, jonka ohjeen löysin Mau!kas ruokablogista. Tein ihme kyllä tällä kertaa ohjeen mukaan, lähinnä siksi, etten ole ikinä aikaisemmin juustokakkua muistaakseni tehnyt.

Tai no – sen verran tein eritavalla, että digestive pohjaan laitoin 200g keksiä ja 100g rasvaa. Täytteen tein kaksinkertaisena, koska kämppiksen irtopohjavuoan läpimitta olikin toooodella iso. Jännitysmomentti onkin onnistuuko tuo nyt, kun tein ensin yhden täytteen ja kun tajusin, että kakusta tulee kovin ohut niin pikapikaa kauppaan ostamaan lisää aineksia ja toinen samanlainen täytehässäkkä siihen jo valmiin päälle…

Suolaista:

Seuraavana vuorossa oli voileipäkakku. Sen tekoon käytin Valion sivuilta löytyvää ohjetta, hieman muunnellen:

Pohja
18 palaa grahampaahtoleipää

Kostutukseen
Vettä

Täyte

300g Korpelan Savusaunakinkkua pieninä kuutioina
2 dl Kurkkusalaattia (Rainbow)
1 prk (200g) Valio Viola Yrtti -tuorejuustoa (laktoositon)
1 paprika pieninä kuutioina

Aloitin tekemällä täytteen eli pilkoin kinkun pieniksi kuutioiksi, lisäsin joukkoon kurkkusalaatin, tuorejuuston ja pieniksi kuutioidun paparikan. Sekoitin kaikki yhteen.

Sen jälkeen leikkasin paahtoleivistä reunat pois. Otin reilun palan leivinpaperia ja ladoin ensimmäiset kolme vierekkäin ja kostutin vedellä. Sitten vain täyte päälle ja seuraava kerros paahtoleipiä niin, että saumat tulee eri kohtiin. Sitten toisin edellisen, kunnes kaikki 6 leipäkerrosta oli paikoillaan. Lopuksi kostutin päälle jäävät leivät ja käärin leivinpaperin tiukasti kakun ympärille, jonka jälkeen laitoin vielä kelmun tiukasti leivinpaperin ympärille. Sitten vain jääkaappin odottamaan huomista.

EDIT: Kuva valmiista tuotoksista löytyy täältä: Ystäviä ja kakkuja

Suklaamoussekakku vol. 1

Kyllästyin tosiaan Wordpressin kanssa tappelemiseen niin siirryin nyt sitten tänne Bloggerin ihmeelliseen maailmaan. Ainakin näin aluksi vaikuttaa helpommalta käyttää ja kuvien asettelun kanssa ei ole niin kauheaa tappelua kuin mitä Wordpressissä. Nyt ehkä myös innostun bloggaamaan useammin kuin mitä ennen.

--

Tänään vietettiin perheen kesken synttäreitä. Leivoin synttärikakkuna Suklaamoussekakun aikamoisessa kiireessä eilen illalla, kun tajusin etten kerkeäkkään sitä tänään päivällä leipomaan muiden menojen takia.

Ohjeen löysin Kakkuateljee Pioninlaaksosta, mutta kuten tavallista muuntelin reseptiä hieman - enhän koskaan oikein tahdo tehdä juuri niinkuin reseptissä sanotaan, jos päässä on oma visio!

Kakkupohjan tein muuten samanlailla, mutta laiton n. 50g veitsellä rouhittua tummaa suklaata taikinan sekaan.

Suklaamoussessa käytin minttusuklaata antamaan makua, kahvin sijasta vadelmamehua (oli niin kiire, ettei jaksanut alkaa keittämään kahvia, Note to myself: osta sitä pikakahvia!!) ja tavallisen kerman sijaan 1,5 prk Sunnuntain kaurasta tehtyä vispikermaa, koska äiti ja sisko on allergisia maidolle (ja kai minäkin... vaikken sitä halua myöntää).

Kakun kokous kävi niin, että puolitin kakkupohjan ja nostin kannen pois. Sitten laitoin irtopohjavuoan reunarenkaan takaisin ja ilman mitään kostutuksia pistin suklaamoussen pohjan päälle. Sitten vain kakkupohjan toinen puolisko päälle ja jääkaappiin hyytymään seuraavaan päivään.

Seuraavan päivänä otin vuoan reunan pois ja nostin kakun tarjoilulautaselle. Vuoan reunoihin jääneet suklaamousset otin nuolijalla kulhoon, johon lisäsin loput n. ½ prk Sunnuntain vispikermasta ja vatkasin vaahdoksi. Koska vaahtoa tuntui olevan kovin vähän niin lisäsin joukkoon tomusokeria ja hieman Van Houten kaakaojauhetta. Vaahdosta tuli kauniin vaaleanruskeaa, jonka sitten levitin kakun päälle ja reunoille (ja jätin tarkoituksella pinnan rosoiseksi). Sitten vain päälle muutama valmis suklaaruusuketta ja suklaalehtiä ja voilá, valmis!

Erittäin hyvää tuli, vaikkakin ei niin nätisti se suklaamousse siellä välissä näkynytkään kun kakun leikkasi. Tosi makeaa kyllä, että yksi pala oli ihan riittävää - toinen pala maistui jo ihan liian makealta. Lauantain synttärikutsuille, jotka pidän ystävilleni aijoin luultavasti tehdä myös suklaamoussekakun, mutta tällä kertaa hieman erilaisen ja ehkäpä laittaa myös kerros vadelmamoussea. Luvassa on myös vadelmajuustokakkua!