Syksy

Ah, että syksy onkin niin ihanaa aikaa! Aurinko paistaa, maailma on kirjavana vähitellen kellastuvien ja punertuvien lehtien ansiosta. Ulkona tuoksuu upealta, pudonneilta lehdiltä, kostealta mullalta ja maalta. Ja niinä päivinä kun aurinko on pilvessä ja sataa vettä, ne kaikki tuoksut vahvistuu ja märät lehdet tuoksuu taivaalliselle.

Harmi, että syksy on vain kerran vuodessa. Syksy on vuodenaikana mielestäni paras. Ilmassa on kesän viimeiset tuulahdukset ja samalla talven tuntua. Ei ole enää liian kuuma, muttei turhan kylmäkään ja lenkille voi rientää jo aikaisemmin. Ilta pimenee nopeammin ja on ihana katsella katuvalojen valossa hohtavia keltaisia, punaisia ja oransseja puusta pudonneita lehtiä. Illalla lenkille lähtiessä voi nauttia kuun valosta ja tähtien tuikkeesta, muttei kuitenkaan tarvitse vielä tarpoa lumessa.

Vaikka joinain päivinä on pimeää ja sateista, on ne sitä seuraavat aurinkoiset päivät kaiken sen pimeyden jälkeen jotain niin upeaa ja rauhoittavaa. Näinä sateisina ja harmaina päivinä on mukava köllähtää sängylle lukemaan kirjaa tai katsoa elokuvia. Silloin tajuaa, ettei joka päivä tarvitse olla menossa - ja että joskus on hyvä vain hetki olla omissa maailmoissa neljän seinän sisällä.

Syksy Espoossa

Harmittaa hieman, etten päässyt tänä vuonna käymään Fagervikkiin. Fagervik on niin upea syksyllä, kun vaahteran lehdet alkavat muuttamaan väriään ja tippumaan maahan värjäten koko tienoon upeilla raikkailla väreillä.

Harmi, että kohta lehdet ovat kaikki tippuneet ja maailma muuttuu harmaaksi ja tylsäksi, kunnes talvi tulee ja peittää kaiken valkoiseen huntuunsa. Jotenkin vain tällä hetkellä tuntuu siltä, että talvi tulee taas myöhässä.