Keinun rikkoja, eiku?

Unohdin tosiaan kertoa huvittavasta tapahtumasta, jonka koin lauantaina käydessäni vanhempieni luona. Päivä oli erittäin upea, aurinkoinen, ja oli aivan mahtava fiilis kuin istuin bussissa kohti "maaseutua". Vanhemmathan tosiaan asuvat vain 30km päässä, mutta kyllä se silti aika maaseutua vielä on tähän Espooseenkin verrattuna.

Tehtiin ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin sitten pihalle. Vanhemmilla on muutama omenapuu joiden alla oli hurjasti huonoksi menneitä omenoita ja joukossa joitakin syötäviä. Kerättiin sitten äidin kanssa niitä sieltä ja kompostiin meni noin 1½ kottikärryllistä huonoja omenoita. Hyviä omenoitakin tuli ihan kiitettävästi. Tuossa vieressä osa jäljelle jääneistä.

Kun omenat oli kerätty menin istumaan meidän vanhaan keinuun, joka muistaakseni isä rakensi siskolle nuorempana synttäri- tai nimipäivälahjaksi. En nyt tarkalleen muista. Istuin keinussa ja katselin kun äiti keräsi lehtiä. Noh siinä sitten istuskeltua (ja kuvailtuani itseäni) ja kastanjan piikikkäitä "hedelmiä" päätin hieman keinuakin sitten sillä keinulla.

Mietin siinä mielessäni, että hyvin on tämäkin keinu kestänyt, ja mietin että toivottavasti ei nyt mene rikki. (Lähinnä siis lahon puun takia tms.) Onneksi en keinunut kauhena kovaa, sillä hetken päästä mätkähdin maahan :( Keinun ketju petti. Siinä sitten makasin maassa ja jotain taisin kirotakkin, kun isä tulee kulman takaa katsomaan mitä ihmettä oikein tapahtuu. Noh, siinä sitten nousen maasta ja tietenkin juuri se käsi, jossa minulla tuo jännetupentulehdus on oli kovin kipeä pikkusormesta ja nimettömästä. Lähinnä sen takia, että ne hiertyi metalliin ja puuhun pitäessäni kiinni siitä metalliketjusta. Onneksi seuraavana päivänä ei ollut enää kipeä ja vain mustelma sormessa muistutti tapahtuneesta.


Mutta tosiaan, isä tuli sitten katsomaan mitä oli tapahtunut ja otti sen metalliketjun maasta ja tutkii sitä ihmeissään. Toteaa hetken päästä, että itseasiassa se oli se metallikoukku, joka siihen puuhun on ruuvattu, joka oli mennyt poikki! Siinä oli kyllä ihmettelemistä ja olo tuntui kovin painavalta, jos kerta metallikin katkeaa allani! Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta tästä tulen varmaan kuulemaan hyvin hyvin hyvin kauan.

Illalla isä sitten alkoi keittelemään omenoita soseeksi ihan älyttömän suuressa kattilassa. Tarkoitus oli tehdä lettuja ja syödä niitä omenasoseen kera, mutta sen tekemisessä kesti turhan kauan. Syötiinkin siis minun tekemiäni lettuja ihan vain hillon kera ja hyviähän ne niinkin oli! :) (Hieman epämuodostuneita ja pieniä, mutta eihän sillä ulkonäöllä niin väliä, kunhan ovat hyviä!)