Überherkulliset cannelonit

Tänään ruokakaupassa harhaillessani päädyin ostamaan jotain sellaista mitä en ole ikinä ennen ostanut - nimittäin canneloneja. Eräs koulukaverini jokin aika sitten sanoi tehneensä todella hyviä canneloneja ja siinä makaronihyllyjen välissä pohdiskellessani huomasin canneloni paketin. Tutkin hieman takakannessa olevaa ohjetta ja päätin - tänään kokeillaan jotain uutta!

Ja todellakin kannatti! Vaikka hieman vaivalloista ne cannelonit on täyttää, mutta kyllä tuli superüberhyviä! Pohja reseptinä toimi paketin takakannen resepti, joka itseasiassa löytyy netistäkin - täältä. Mutta kuten tavallista, muokkasin siitä omaan makuun sopivan version.

Überherkulliset cannelonit:

n. 14 kpl canneloneja (mahtuu juuri nätisti laakeeseen uunivuokaan)

Jauhelihakastike-täyte:

Ready to eat!

400g jauhelihaa
1 sipuli kuutioituna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen chili hienonnettuna
1 porkkana raasteena
n. 2 dl vettä
1 lihaliemikuutio
loraus Rainbow Tex Mexican Chunky salsa hot
pippuria
suolaa
pizzamaustetta (basilika, oregano..)
jokusen verran juustoraastetta (unohdin kyllä itse laittaa, mutta ensi kerralla ehkä muistan)

Päälle:

2 dl ruokakermaa
loput Rainbow Tex Mexican Chunky salsa hot
100 g juustoraastetta

Itse aloitin pilkkomalla ensin sipulin, valkosipulin, chilin ja raastamalla porkkanan. Sitten ruskistan jauhelihan, heitän edellä mainitut sekaan, lasillinen vettä ja mausteita. Niin ja se juustoraaste, jos muistaa.

Kun kastike on hieman porissut siinä niin pois levyltä ja alkaa cannelonien täyttö. Itse pidin cannelonit toinen pää uunivuokaa vasten, ja täytin pikkulusikalla ja välillä tökin lusikan toisella päällä täytettä tiiviimmäksi. Kun olin saanut kaikki täytettyä oli ne nätisti rivissä uunivuoassa yhdessä kerroksessa.

Sitten vaan Chunky salsa hottia loraus cannelonien päälle sekä ruokakerma. Hieman levittelin tasaisemmaksi kerrokseksi salsan ja sitten vain juustoraaste päälle ja voilá!

Uunin olin laittanut kuumenemaan jo aikaisemmin 225-asteiseksi, joten sitten vain uunivuoka uunin alatasolle ja 20 minuutin päästä otin pois, koska juustonpinta oli jo hieman rusehtava.

Cannelonit fresh from oven!

Cannelonit menossa uuniin!

Maku oli taivaallinen ja juuri sopivan tulinen omaan makuuni. Ehkä olisi voinu heittää ne loput Chunky salsat siihen päälle, en nimittäin uskaltanut laittaa ihan kaikkea loppua siihen päälle - kun ajattelin että tulee liian hot hot, mutta ensi kerralla tiedän paremmin!


Nyt vaan kaikki muutkin kokeilemaan! Maistuvaa vaihtelua ruokalistaan!

Mokkapala katastrofi!

Sarjassamme "Kuinka onnistut mokaamaan superhelpot leivonnaiset" vuorossa tänään mokkapalat.

Idea kymppi toteutus nolla.

Piti siis tehdä mokkapaloja taloyhtiön syystalkoisiin. Kun kysyin eräältä ystävältäni, joka tuossa naapurissa asuu ja talkoisiin myös tulossa, että kelpaako mokkapalat oli vastaus: "Käy, kunhan ovat hyviä." Tästä minulle tulikin sitten kauheat paineet, ja päätinkin laittaa niin pohjaan kuin päälliseen sulaa suklaata.

Mutta niin, kaikki ei ihan mennyt kuin Strömssössä. Pohja onnistui mainiosti, korvasin kaakaojauheen sulalla suklaalla. Ainut mikä meni pieleen oli, että paistoin pohjan vahingossa 225 asteisessa uunissa, koska kuvittelin osaavani reseptin oikein ja pohja olikin sitten jo valmis 10 minuuttia uunissa oltuaan.

Ongelmat alkoivat, kun aloin tekemään päällystä. Ajatuksena oli laittaa sulaa suklaata + tomusokeria + vahvaa kahvia. Noh.. sulatin suklaan, lisäsin joukkoon nokareen margariinia - tässä vaiheessa vielä kaikki ok. Tein murukahvista vahvaa kahvia ihan pienen tilkkasen, jonka sitten laitoin tuohon suklaaseokseen. Ja kas kummaa suklaaseos muuttui oikein tönköksi ja iski paniikki! Äkkiä hieman vettä perään ja sain kuin sainkin sen taas ohuemmaksi. Lisäsin vielä tomusokeria ja hieman lisää vettä ja seos ainakin alkuun vaikutti ihan hyvältä. Noh, sitten aloin levittää seosta pohjan päälle ja mitä kävikään - seos jähmettyi ennekö olin edes ehtinyt sitä levittää kaikkialle ja se alkoi lähteä irti pohjasta kun yritin sitä levittää. Paniikki!

Loppujen lopuksi yritin vielä pelastaa tomusokeriseoksella, mutta ei ollut tarpeeksi tomusokeria.. Noh, sitten ei auttanut muu kuin kaapia koko päällinen pois varovasti ja nyt pitäisi rientää kauppaan hakemaan tomusokeria, että saisi tuohon sen päällisen. Kauhea sotku yhden mokkapala pellillisen takia!

Yllä mainittu tarina on siis, kuinka EI pidä tehdä mokkapaloja. Tehkää ne mielummin seuraavan ohjeen mukaan - ja pysykää siinä ohjeessa - muuten en anna takuita!

Mokkapala <3

Mokkapalat perusohje (pellillinen):

Pohja:

2 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vettä
4,5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl kaakaojauhetta (tai n. 200g sulaa suklaata)
150 g sultatettua margariinia tai voita

Päälle:

200g tomusokeria
nokare sultatettua margariinia tai voita
vahvaa kahvia
strösseliä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata margariini, sekoita jauhot keskenään ja ota vesi valmiiksi esim. mitta-astiaan. Lisää muna-sokeri-vaahtoon ensin hieman jauhoseosta, sitten sulaa margariinia ja sitten vähän vettä. Toista laittamalla loput kaikista vaahdon sekaan. Sekoita tasaiseksi. Levitä korkeareunaiselle uuninpellille ja sitten vain uuniin 200 asteeseen noin. 15-20 minuutiksi.

Päällinen tehdään sekoittaen tomusokeri, hieman sulaa margariinia tai voita sekä hieman vahvaa kahvia makua antamaan. Tee seoksesta melko paksua, mutta kuitenkin levitettävää. Ripottele strösselit heti saatuasi päällisen levitettyä, että ne kiinnittyvät siihen eivätkä näin ropise pois.

Itsetehdyt "kananugetit"

Eilen päätin jo, että tänään kokkailen itsetehtyjä kananugetteja. Halusin syödä kanaa, mutta halusin tehdä jotain muuta kun perus kanakastiketta tms. Kananugetit on hyviä ja kaiken lisäksi helppo tehdä itse!

Valmiit kananugetit & SweetChili-kastiketta

Kananugetit:

kanaa

vehnäjauhoja

kananmunia

korppujauhoja

mausteita

paistamiseen rasvaa tai öljyä

Ensin kannattaa laittaa vehnäjauhot ja korppujauhot omille lautasille. Sitten rikotaan kananmunat esim. syvälle lautaselle ja sekoitetaan mausteet joukkoon.

Kananugetit valmiina paistoon!

Sitten kanasta viipaloidaan haluaman kokoisia paloja. Kannattaa ehkä hieman nuijia niitä paloja ohemmiksi, muuten paistamisessa pitää olla tarkkana ettei jää raaksi. Omani nimittäin olivat kovin paksuja joiltain kohdin, joten jouduin halkaisemaan niitä kesken paiston varmistuakseni, että ne ovat varmasti kypsiä.

Kun kanat on viipaloitu kierritetään kananpalat ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Ja sitten vain paistamaan runsaassa rasvassa tai öljyssä.

Sitten vain tarjolle SweetChili -kastikkeen kanssa!

EDIT 13.10.2012: On muuten parhaimmillaan tuoreena. Päällinen muuttuu pehmeäksi jääkaapissa.

Keinun rikkoja, eiku?

Unohdin tosiaan kertoa huvittavasta tapahtumasta, jonka koin lauantaina käydessäni vanhempieni luona. Päivä oli erittäin upea, aurinkoinen, ja oli aivan mahtava fiilis kuin istuin bussissa kohti "maaseutua". Vanhemmathan tosiaan asuvat vain 30km päässä, mutta kyllä se silti aika maaseutua vielä on tähän Espooseenkin verrattuna.

Tehtiin ruokaa, jonka jälkeen lähdettiin sitten pihalle. Vanhemmilla on muutama omenapuu joiden alla oli hurjasti huonoksi menneitä omenoita ja joukossa joitakin syötäviä. Kerättiin sitten äidin kanssa niitä sieltä ja kompostiin meni noin 1½ kottikärryllistä huonoja omenoita. Hyviä omenoitakin tuli ihan kiitettävästi. Tuossa vieressä osa jäljelle jääneistä.

Kun omenat oli kerätty menin istumaan meidän vanhaan keinuun, joka muistaakseni isä rakensi siskolle nuorempana synttäri- tai nimipäivälahjaksi. En nyt tarkalleen muista. Istuin keinussa ja katselin kun äiti keräsi lehtiä. Noh siinä sitten istuskeltua (ja kuvailtuani itseäni) ja kastanjan piikikkäitä "hedelmiä" päätin hieman keinuakin sitten sillä keinulla.

Mietin siinä mielessäni, että hyvin on tämäkin keinu kestänyt, ja mietin että toivottavasti ei nyt mene rikki. (Lähinnä siis lahon puun takia tms.) Onneksi en keinunut kauhena kovaa, sillä hetken päästä mätkähdin maahan :( Keinun ketju petti. Siinä sitten makasin maassa ja jotain taisin kirotakkin, kun isä tulee kulman takaa katsomaan mitä ihmettä oikein tapahtuu. Noh, siinä sitten nousen maasta ja tietenkin juuri se käsi, jossa minulla tuo jännetupentulehdus on oli kovin kipeä pikkusormesta ja nimettömästä. Lähinnä sen takia, että ne hiertyi metalliin ja puuhun pitäessäni kiinni siitä metalliketjusta. Onneksi seuraavana päivänä ei ollut enää kipeä ja vain mustelma sormessa muistutti tapahtuneesta.


Mutta tosiaan, isä tuli sitten katsomaan mitä oli tapahtunut ja otti sen metalliketjun maasta ja tutkii sitä ihmeissään. Toteaa hetken päästä, että itseasiassa se oli se metallikoukku, joka siihen puuhun on ruuvattu, joka oli mennyt poikki! Siinä oli kyllä ihmettelemistä ja olo tuntui kovin painavalta, jos kerta metallikin katkeaa allani! Onneksi ei sattunut pahemmin, mutta tästä tulen varmaan kuulemaan hyvin hyvin hyvin kauan.

Illalla isä sitten alkoi keittelemään omenoita soseeksi ihan älyttömän suuressa kattilassa. Tarkoitus oli tehdä lettuja ja syödä niitä omenasoseen kera, mutta sen tekemisessä kesti turhan kauan. Syötiinkin siis minun tekemiäni lettuja ihan vain hillon kera ja hyviähän ne niinkin oli! :) (Hieman epämuodostuneita ja pieniä, mutta eihän sillä ulkonäöllä niin väliä, kunhan ovat hyviä!)

De Quervain

Kävinpä taas uudestaan lääkärissä, kun ranne edelleen kipeä. Jännetulehdus ja tarkemmin vielä De Quervain tauti. Kortisonipiikin sai käteen ja nyt pitäisi sitten pitää käsi kunnolla levossa. Kirjoittaminen on tällä hetkellä hieman hankalaa, joten tuskin pitkää postausta tänään kirjoittelen.

Eniten tässä harmittaa se, etten pääse seinäkiipeilemään. Olin niin innoissani, kun tuossa joku aika sitten käytiin taas kokeilemassa, että nyt alan käymään useammin. No, ehkä se kiipeily oli osa syynä siihen, että tämä jännetulehdus pitkittyi...

Harmittaa myös, etten pysty pyöräilemään eli on pakko kävellä kaikkialle. Toivotaan, että tämä nyt tästä helpottuisi ja, että muutaman viikon päästä kaikki olisi ohi. (Tätähän toivoin, jo kaksi viikkoa sitten..)

Mutta nyt sänky kutsuu houkuttelevasti pitkän ja raskaan päivän jälkeen.


EDIT: 18.10.2012

Muutaman päivää oli käsi tunnoton siitä kohdin mihin tuo kortisonipiikki laitettiin. Sen jälkeen vielä muutaman päivää söin tulehduskipulääkettä, koska käteen sattui. Voisi sanoa, että noin viikko ja koko rannekipu oli historiaa!

Syksy

Ah, että syksy onkin niin ihanaa aikaa! Aurinko paistaa, maailma on kirjavana vähitellen kellastuvien ja punertuvien lehtien ansiosta. Ulkona tuoksuu upealta, pudonneilta lehdiltä, kostealta mullalta ja maalta. Ja niinä päivinä kun aurinko on pilvessä ja sataa vettä, ne kaikki tuoksut vahvistuu ja märät lehdet tuoksuu taivaalliselle.

Harmi, että syksy on vain kerran vuodessa. Syksy on vuodenaikana mielestäni paras. Ilmassa on kesän viimeiset tuulahdukset ja samalla talven tuntua. Ei ole enää liian kuuma, muttei turhan kylmäkään ja lenkille voi rientää jo aikaisemmin. Ilta pimenee nopeammin ja on ihana katsella katuvalojen valossa hohtavia keltaisia, punaisia ja oransseja puusta pudonneita lehtiä. Illalla lenkille lähtiessä voi nauttia kuun valosta ja tähtien tuikkeesta, muttei kuitenkaan tarvitse vielä tarpoa lumessa.

Vaikka joinain päivinä on pimeää ja sateista, on ne sitä seuraavat aurinkoiset päivät kaiken sen pimeyden jälkeen jotain niin upeaa ja rauhoittavaa. Näinä sateisina ja harmaina päivinä on mukava köllähtää sängylle lukemaan kirjaa tai katsoa elokuvia. Silloin tajuaa, ettei joka päivä tarvitse olla menossa - ja että joskus on hyvä vain hetki olla omissa maailmoissa neljän seinän sisällä.

Syksy Espoossa

Harmittaa hieman, etten päässyt tänä vuonna käymään Fagervikkiin. Fagervik on niin upea syksyllä, kun vaahteran lehdet alkavat muuttamaan väriään ja tippumaan maahan värjäten koko tienoon upeilla raikkailla väreillä.

Harmi, että kohta lehdet ovat kaikki tippuneet ja maailma muuttuu harmaaksi ja tylsäksi, kunnes talvi tulee ja peittää kaiken valkoiseen huntuunsa. Jotenkin vain tällä hetkellä tuntuu siltä, että talvi tulee taas myöhässä.