Jännetupentulehdus ja omenapiirakkaa koko pellillinen!

On se aina niin hauska lääkärissä, kun tietää jo valmiiksi mikä on vikana. Ollut nyt kolme viikkoa kipeänä vasen ranne ja nyt loppuakohden tuntui välillä, että ranne menee paikoiltaan. Nyt sitten vihdoinkin jaksoin mennä lääkäriin, joka totesi sen mitä oltiin äidin kanssa jo epäiltykkin eli jännetupentulehdushan se. Laittoi mulle sitten siteen kouraan ja respetin tulehduskipulääkkeeseen. Onneksi opiskelijana ei tarvitse maksaa mitään noista lääkärikäynneistä. Tämä on yksi asia minkä takia pidän Espoosta!

Pitäisi pitää käsi levossa ja mitäs minä keksinkään tehdä heti kun kotiin pääsin - no omenapiirakkaa. Hieman oli vaikeaa levittää taikina pellille, kun oli vain yksi käsi käytössä, mutta onnistuin kun onnistuinkin! Syy miksi aloin tekemään omenapiirakkaa oli tarve päästä eroon omenoista, jotka seissyt jo onkin aikaa tuolla keittiön oven suussa.

Ohjeena käytin samaa Mehevän omenapiirakan ohjetta, josta aijempi blogikirjoitus. Mutta tietenkin, koska tein pellillisen tein pohjan kaksinkertainen. Ja muistin jopa laskea, että omenoita meni se 10 kpl.

Tältä näytti ennen uuniin laittoa:

Tältä näytti uunista tultua:

Edit: Maistettuani tuota piirakkaa sanoisin, että 1½ kertainen taikina voisi olla ehkä hieman parempi tuohon pellilliseen. Omasta mielestäni hieman liikaa pohjaa tässä kaksinkertaisessa.

Vadelma-Sacherkakku

Otetaanpa uusiksi! Elikkäs kaveri vietti syntymäpäiviään maanantaina ja, koska meillä valitettavasti oli myös kokous päätin yllättää kaverini kakulla. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin tekemään Vadelma-sacherkakun.

Oikeastihan Sacherkakun väliin tulee aprikoosimarmeladia, mutta koska itse en aprikoosista välitä ja appelsiinille olen allerginen päädyin laittamaan väliin vadelmahilloa - joka ainakin omasta mielestäni sopi tähän erittäin hyvin! Harmikseni unohdin ottaa kuvan miltä kakku näytti sisältä, mutta onneksi muistin ottaa kuvan itse kakusta.

Reseptin tähän Sacherkakkuun löysin kirjasta Maailman ihanimmat leivonnaiset: Suolaiset ja makeat herkut 15 maasta (Gummerrus). Sain kirjan vuonna 2011 joululahjaksi isältäni enkä ole mielestäni tähän päivään mennessä tehnyt sieltä mitään, joten oli jo aikakin! Tässä vielä tuo resepti, koska osoittautui erittäin onnistuneeksi.

(Vadelma-)Sacherkakku

Pohja:

6 munaa

200g suklaata

150g marg. tai voi huoneenlämpöisenä

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2½ dl vehnäjauho

Kostutus:

1dl vahvaa kahvia

1 rkl tomusokeria

¼ dl konjakkia

Täyte:

vadelmahilloa

Kuorrutus:

1½ dl kermaa

200g suklaata

1 rkl marg. tai voi

Valmistele irtopohjavuoka, joko laittamalla sen pohjaan ja reunoille leivinpaperia tai voitelemalla ja jauhottamalla.

Pohja:

1. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
2. Laita suklaa sulamaan vesihauteeseen, kun suklaa on sulaa ota sivuun jäähtymään.
3. Vaahdota sillä aikaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pienissä erissä samalla vatkaten.
4. Vaahdota sitten rasva ja lisää joukkoon keltuaiset sekä vähän jäähtynyt suklaa.
5. Kääntele valkuaisvaahto varovasti suklaaseokseen.
6. Siivilöi lopuksi jauhot ja kääntele taikina varovasti tasaiseksi.

Paisto: Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa uunin alatasolla noin 40-45 minuuttia. Kokeile puutikulla kakun kypsyys, jos tikkuun ei tartu enää taikinaa on kakku kypsä. Annan kakun jäähtyä vuoassa.

Kakun kasaus:

1. Halkaise kakku kolmeen osaan.
2. Kostuta kakkupohjat kahvi-konjakkiseoksella kokoamisen edetessä. (Kannattaa laittaa reilusti, koska muuten kakkupohjat jää kuiviksi.)
3. Levitä kerrosten väleihin reilusti vadelmahilloa ja lopuksi kerros hilloa myös kakun päälle ja reunoille.

Kuorrutus:

1. Kiehauta kerma kattilassa ja lisää paloiteltu suklaa.
2. Hämmennä, kunnes suklaa sulaa.
3. Lisää rasva ja nosta kuorrutus sivuun jäähtymään.
4. Kaada kakun päälle ensin noin neljäsosa kuorrutuksesta ja tasoita.
5. Nosta kakku kylmään ja annan ensimmäisen kuorrutuskerroksen jähmettyä.
6. Kaada sen jälkeen loput kuorrutuksesta kakun päälle ja tasoita.
7. Anna kakun tekeytyä kylmässä mielellään seuraavaan päivään.

Koristelu:

Tee suklaakoristeet sulattamalla suklaata muovipussissa mikrossa ja pursottamalla leivinpaperin päälle esim. siksakkia tai sekalaista koukeroa. Kun suklaa on jähmettynyt voit nostaa koristeet kakun päälle ja sivuille haluamallasi tavalla. Ohjeista suklaakoristeisiin löytyy esimerkiksi Kinuskikissan blogista.

Mehevä omenapiirakka

Eräs koulukaveri sattui tänään kyselemään ohjetta omenapiirakkaan, jota vein tuossa pari viikkoa sitten kouluun. Tykkäsivät siitä kovasti juurikin sen takia, että piiras oli todella mehevää.

Nyt kun jouduin kirjoittamaan ohjeen koneelle niin ajattelin, että miksipä en laittaisi sitä samantien tänne. Resepti on kirjasta Kotiruoka (Otava).

Mehevä omenapiirakka

Pohja:

100g marg. tai voita

¾ dl sokeria

1 muna

1 tl leivinjauhetta

1 dl grahamjauho

1½dl vehnäjauho

Täyte:

(5-7kpl) omenoita

½-1 dl sokeria

1½tl kanelia

Muruseos:

50g marg. tai voita

½ dl sokeria

1 dl vehnäjauho

Pohja: Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Lisää jauho-leivinjauheseos. Sekoita taikina lusikalla nopeasti taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin matalan piirasvuoan pohjalle (ja reunoille).

Täyte: Viipaloi omenat ja levitä ne kauniisti pohjan päälle. Ripottele sokeri ja kaneli omenoiden päälle.

Halutessaan voi täytteen päälle vielä laittaa muruseoksen: Sekoita keskenään jauhot ja sokeri. Sulata rasva. Sekoita sulanut rasva vähitellen jauho-sokeriseokseen kevyesti sekoittaen, jolloin pitäisi syntyä murua. Levitä muruseos omenoiden päälle.

Paisto: Paista uunin alatasossa 200 asteen lämmössä 25-30 minuuttia.

HUOM!

Pohjan grahamjauhot voi korvata vehnäjauhoilla, mutta grahamjauhot antaa mukavasti makua. Itse laitan taikinan vain piirakkavuoan pohjalle, en lainkaan reunoille.

Muruseoksen sulanut rasva kannattaa lisätä vähitellen, koska ainakin itselläni kävi niin, että tuolla määrällä rasvaa tuli muruseoksesta ihan muuta kuin murua, jota sitten jatkoin jauhoilla. Rasvaa siis tuskin tarvitsee tuota 50 grammaa.


EDIT 4.10.2012: Tuli muuten mieleen eräästä toisesta omenapiirakkareseptistä, että jos haluaa tästä vielä maukkaampaa, omenaisempaa ja kosteampaa niin kannattaa levittää pohjan päälle omenasosetta ennenkö latoo omenat paikoilleen! Tule ihan supersupersuper hyvää!

Omenoita, omenoita!!

Näimmä tästä blogista on tullut aikamoinen leipomisblogi ja tästä voikin arvata mitä tämäkin blogikirjoitus sisältää.

Kävin eilen vanhempien luona niin samalla matkaan lähti pari ämpärillistä omenoita. Pari kattilallista omenoita tuli sitten keiteltyä omenasoseeksi - yksi eilen ja toinen tänään. Eihän siitä paljoa sitä sosettä tule, mutta sainpahan pakkaseen sen viisi 0,3 litraista pakaseterasiaa omenasosetta.

Tänään sitten piti kehittää lopuille omenille käyttöä ja päädyinkin tekemään Omeastruudelin.

Koska tein sitä ensimmäistä kertaa, ei se ihan onnistunut kuten piti, mutta hyvää siitä kuitenkin tuli. Ohjeena käytin Pirkan sivuilta löytyvää Omenastruudeli ohjetta. Taikinan tein ohjeen mukaan, mutta täytteeseen laitoin vain loput omenat viipaloituna, sokeria, kanelia, korppujauhoja ja mantelirouhetta, joka oli jäänyt Runeberginkakun leivonnasta yli.

Kaluitsin taikinan niin ohueksi kun uskalsin, mutta silti se vissiin jäi turhan paksuksi kun siitä tuli kova. Sisällä omenat olivat todella ihanan pehmeitä, mutta kuoresta tuli liian kova. Laitoin kuoren päälle käsillä hieman kylmää vettä, jos sillä saisi sitä kuorta hieman pehmenemään. Erittäin hyvää tuosta struudelista tuli ja ensi kerralla tiedänkin sitten kaulia taikinasta vieläkin ohuemman.

Pitääkin käydä hakemassa lisää omenoita ensi viikolla ja käydä kaupassa ostamassa lisää pakaserasioita. Saa kunnon omenasose varaston talvea varten!

I did it!

Väsynyt, mutta onnellinen ja aivana mahtava fiilis!

Tein jotain mitä en todellakaan odottanut. Juoksin Midnight Runin (10km) aikaan 1h 7min 17sec (Edit: Sykemittarin aika ja virallinen aika olivat täsmälleen samat! :D)! Menin siis 3 minuuttia kovempaa kuin mikä oli tavoite, 9 minuuttia kovempaa kuin 14.8. ja 11 minuuttia nopeammin kuin Naisten Kympillä 2011. Turhaa siis jännitin ja tein asiasta isomman haloon kun oli tarvis! Hyvinhän se meni!

Huomasin jo 8km kohdalla, että kello näyttää 53 minuuttia - olin hetken todella hämmästynyt ja sitten tajusin alkaa hieman vielä kirimään vauhtia. 9km kohdalla lähdin kunnolla kirittämään, mutta ehkä noin 9,5km kohdalla happi meinasi loppua. Otin siis hieman rennommin ja jätin superhyper loppukirin ihan siihen maalisuoralle. Juoksin maalisuoran kuin pieni gaselli!

Maaliin tulon jälkeen meinasin pyörtyä, mutta onnistuin pysymään pystyssä ja menemään siskon luokse tapaamispaikalle, jossa siskolta sain sitten lämmintä päälle ja juotavaa. Siinä vaiheessa tajusin, että ajanottosiru olikin vielä jalassa, joten vaatteiden vaihdon jälkeen hölkkäsin vielä takaisin maalialueelle ja kävin heittämässä sirun sinne.

Jotenkin on vieläkin todella vaikea käsittää kuinka juoksin niin kovaa! Näimmä joukossa tyhmyys tiivistyy tai siis juoksutahti koventuu. Jotenkin tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että juoksisin samaa vauhtia peruslenkkipolulla.

Vettähän tosiaan satoi ihan helvetisti kun seisottiin siellä odottamassa juoksun alkua, ja olin ihan litimärkä kun vihdoin tuli meidän viimeistenkin aika lähteä juoksemaan. Olin lähtöryhmäni 6A ensimmäisten joukossa ja saimmekin jo hetken päästä 5A ryhmän kiinni. Sade heltisi juoksun ajaksi ja alkoi kehokin mukavasti lämmitä siinä kolmen kilometrin paikkeilla. Puolen välin jälkeen alkoi hieman pistää alavatsaan, mutta sekin onneksi meni ohi.

Sisko oli kannustamassa n. 8 km kohdalla, mutta vaikka yritin katsoa jos näkisin siskon niin ei sattunut minun silmään. Sisko kuitenkin spottasi minut ja yritti heilutella ja huudella, mutta enhän minä mitään kuullut kun kuuntelin musiikkia ja keskityin kuitenkin niin tiiviisti juoksuun. Maaliin tullessa ei tosiaan enää satanut ja pystyin helposti vaihtamaan kuivaa ja lämmintä päälle.

Täytyy sanoa, että Midnight Run oli aivan mahtava kokemus ja todellakin lähden ensi vuonna taas mukaan - toivottavasti nopeampaan lähtöryhmään!

Nyt tämä väsynyt, mutta todella onnellinen neiti lähtee hieman venyttelemään ja sen jälkeen unten maille. Huomenna pitäisi lähteä Lintsille kavereiden kanssa, mutta täytyy kyllä katsoa aamulla millainen on fiilis, että jaksaako sitä - varsinkin jos sataa taas vettä. En haluaisi kuitenkaan tulla heti taas kipeäksi.

It's almost the time...

Ou nou! "Mihin mä olen taas itseni ilmoittanut??" kysyy joku päässäni.

Nyt alkaa jänskättää ja tulemaan sellainen fiilis, että onko musta siihen! Tiedän, että pystyn siihen - olenhan ennenkin juossut kymmenen kilometriä ja vaikka kuinka usein viiden kilometrin matkoja. Ja intervalleina jopa 7km aikaan 44min, mutta silti! Varsinkin nyt kun saanut juuri nuhan melkolailla hoitoon niin pelkään, että saan jonkun super flunssan. Tahdonvoimastahan tässä periaatteessa on kyse, mutta jaiks!

Röörit on kutakuinkin auki ja aamulla yskitty kaikkea mukavaa kurkusta. Teetä ja kuumaa mehua lipitetty, hengitetty Vicks VapoRubbia, syöty menthol & eucalyptuksen makuista purkkaa ja pidetty lämmintä päällä. Niin ja särkylääkettä vedetty kuurina ja vitamiinejä. Eli kaikki mahdollinen on tehty tän nuhan paranemiseksi ja pahemman flunssan estämiseksi.

Ongelmana on se, että ulkona sataa vettä! Aivan, vettä! Ihanteellinen juoksusää - mutta vain silloin jos lähdet kotoa lenkille ja pääset suoraan lenkiltä sisälle lämpimään ja suihkuun. Ei siis todellakaan hyvä kilpailusää! Varsinkin kun Midnight Runilla ei tarjota pukeutumistiloja - ainoastaan vaatteidensäilytystä, jonka tänä vuonna hoitaa sisko, joka ei päässytkään osallistumaan yllättäen iskeneen polvivamman takia.

Pukeutuminen Midnight Runille on näin sadesäällä super hankalaa, koska Midnight Runin säännöissä sanotaan, ettei juoksupaitaa saa peittää eli kaikki ylimääräinen vaatetus tulee laittaa sen alle. Tämä tarkoittaa sitä, ettei juoksutakkia voi laittaa päälle estämään pahimpia viimoja vaan joudun turvautumaan pitkähihaiseen juoksupaitaan, jonka päällä sitten tämä Midnight Run juoksupaita. Toivottavasti olen väärässä ja tuo kombinaatio on riittävä. Ja tietysti jalkaan tulee Niken pitkät juoksuhousut, jotka ovat onneksi hieman paksummat niin ei pitäisi jalkoja ainakaan alkaa paleltaa.

Ehkä teen kärpäsestä härkäsen, mutta kyllä tämä Midnight Run jännittää enemmän kuin Naisten Kymppi 2011.